Perinteiset Joulun valmistelut
Keskitalvi kuten keskikesä ovat jo ennen muinoin merkinneet
Pohjolan kansoille tärkeitä juhla-aikoja, joita syvästi
kunnioitettiin ja joiden vaikutukset heijastuvat vielä
nykypäivienkin tavoissa.
Ei ainoastaan täällä muinoin vietetyn pakanallisen keskitalven
juhlan aika siirtynyt kristilliseen käyttöön, mukana seurasivat
myös tavat. Osalle niistä kirkko antoi uuden selityksen ja
sisällön niin kuin itse juhlallekin, mutta paljon jäi säilymään
sellaisenaankin, nykyajan ihmiselle kokonaan hämärtyneinä tapoina.
Luonnollisesti myöhemmät vuosisadat ja välimeren kulttuuripiireistä
virranneiden virikkeiden kanssa ovat muovanneet sen nykyiseen
muotoonsa, jota kutsumme kansanomaiseksi jouluksemme.
Mitä olivat perinteiset valmistelut ja mitä niihin kuului?
Esivanhempiemme joulu oli niin suuri juhla, että sen valmisteluihin
ryhdyttiin erittäin hyvissä ajoin, jo kuukausia aikaisemmin.
Jotta joulu olisi todella joulu, se vaati monenlaisia puuhia ja
monia menoja oli suoritettava ennen joulua.
Sanonnalla "joululla on pitkät jalat" tarkoitettiin juuri sitä,
että joulu oli tulossa ja menossa lähes koko vuoden.
Ensimmäisiin valmisteluihin alettiin jo keväällä, hauenkudun
aikoihin, jolloin varattiin joulukalat suolaan tai kapahauet
kuivumaan kevätaurinkoon lipeäkaloiksi.
Joulutukkikin varattiin jo kevään viimeisillä rekikeleillä
halkovajaan odottamaan joulua ja se oli jokaisen kunniastaan
kiinni pitävän isännän tehtävä. Sitä säilytettiin jouluun
saakka, jolloin se vietiin tuvan takkaan ja sytytettiin
jouluaattoiltana luomaan valoa ja lämpöä tuvan väelle ja vieraille.
Kunniastaan, tarkkuudestaan ja toimeliaisuudestaan kiinni pitävä
emäntä vuorostaan muisti jo juhannuksena. että joulu tulee aikanaan.
Hän varasi jo juhannuksen aikaan juhannuskoivuija, eli limoja,
varastoon taittaen niistä kerppuja, jotka sitten syötettiin jouluyönä
lehmille, jotta ne antaisivat runsaasti maitoa seuraavana keväänä.
Samoin isäntä jo elokuussa kantoi viimeiset olkikuvot riiheen,
josta kasattiin joululyhteiksi linnuille joulun aikaan.
Syyspuhteina tehtiin nippuina päreitä, niin että jouluviikon alettua
vaari pääsi niistä tekemään valkoisen hohtavaa välikattoa noesta
mustaan tupaan. Useasti tapana oli myös tehdä välikattoon päreistä
"ikkunat" pöydän kohdalle himmelin ripustuspaikalle.
Seinätkin saivat useasti vinoristikkotapetit samoista raikkaista
pihkaisista päreistä.
Ruoan valmistus ja säilöntä alkoi jo myöhäissyksynä ja varsinkin
talven tultua oli kaikenlaisiin pyttyihin säästetty ja jäädytetty
maitoa jouluaaton ateriaa varten. Nämä olivat talon emännän ja
piikojen kunniatehtäviä, koska jouluateria oli yksi vuoden tärkeimmistä
aterioista. Jouluaterian onnistuminen oli talon emännän taidonnäyte
ja sitä arvostettiin niin perheen- kuin kyläyhteisöjen keskuudessa.
Joulun kynttilöiden teko oli myös osa syksyn puhdetöitä pakkasten tultua.
Samoilla puhdetulilla valmistettiin nahkoja kengiksi, jotka sitten
kylän suutari neuloi palkollisille ja talon väelle, sillä jouluna
ei kenenkään sopinut paljasjaloin olla.
Joulu tuli viikko viikolta lähemmäksi. Rukit oli kaivettu esiin,
villoista oli kehrätty lankoja, langoista kudottu sukkia, kintaita,
kaulaliinoja, kankaitakin, joista valmistettiin jokaiselle jotain
uutta vaatetta kirkossa uudistettavaksi.
Tämä oli tärkeä uskomus, sillä "joulukissat" veivät, jos ei
ollut päällänsä edes vyön tai sukkanauhan vertaa uutta.
Tuomaan päivää kohti myös rukit surisi yleisesti kiihtyvällä
tahdilla, koska Tuomaan päivänä rukit vietiin aittaan ja niille
heitettiin vällyt korviin, jotta lammaskatras keväällä pysyisi
koossa eikä katoaisi mihinkään metsän kätköihin.
Tuomaan päiväksi piti olla tehty ainakin seitsemän vyyhteä
valmista pellavaa syksyn sadosta.
Kylissä ja tuvissa miehet kilpailivat joulukoristeiden vuolemisissa
ja uusien koristeiden keksimisessä. Komeimpia aikaansaannoksia
luultavammin on pohjalaisten rannikkoseutujen suuret ja
taidokkaasti veistetyt jouluristit, jotka pystytettiin ulkosalle.
Tosin, yhtä suurta taitoa vaati myös Eräjärven pärehimmelit,
Korppoon Tuomaanristit, Turun puolen jouluauringot ja kynttiläkruunut,
puhumattakaan Suomen yli levinneistä joulukyyhkysistä joita kutsuttiin
nimellä tetri (teeri), kattokäistä, joululinnuista, tai metsonpyrstöistä.
Oljista vuorostaan miehet väsäsivät seinänrakoihin pisteleviä
aurinkoja, kuita ja tähtösiä, ja tottakai nykypäivänäkin vielä tehtyjä
himmeleitä olkipukeista puhumattakaan.
Himmeleihin tosin kelpasi myös lammen rannalta haettu kaisla.
This site has been made from 100% recyclable electrons - Save the World